VIIKKO 6: Työskentely residenssijakson aikana

Valmistelen residenssijakson aikana luonnoksia UNFORMATTED -taiteilijaryhmän ryhmänäyttelyä varten. Näyttely järjestetään Kymenlaakson museossa, Merikeskus Vellamossa, Kotkassa, ajalla 9.10.2026 - 7.3.2027. Näyttelyn nimi on “Optiset unet veden äärellä” ja se käsittelee veden moninaisia merkityksiä, ihmisen ja luonnon suhdetta sekä ympäristönmuutosta.

Etsin inspiraatiota töilleni liettualaisesta mytologiasta ja kansanperinteestä. Ennen residenssijakson alkamista tunsin entuudestaan myytin Eglėstä, käärmeiden kuningattaresta. Kuulin siitä ensimmäistä kertaa liettualaiselta ystävältäni Gretalta. Oli kiva yllätys huomata, että Eglėtä esittävä veistos sijaitsee aivan residenssiä vastapäätä Birute-puistossa. Veistoksen on tehnyt liettualainen kuvanveistäjä Robertas Antinis (vuosina 1898-1981).

Käärmeiden kuningatar Eglė on yksi tunnetuimmista liettualaisista kansantarinoista. Siitä tunnetaan yli sata hieman toisistaan ​​poikkeavaa versiota. Ĕglė on suosittu naisen nimi Liettuassa. Se on myös substantiivi, joka tarkoittaa puulajia “kuusi”. Legendan mukaan nainen avioituu käärmeen kanssa, ja muuttaa tämän luokse mereen. Tarinan lopussa hän muuttaa sekä itsensä ja lapsensa puiksi.

Myytistä voi lukea enemmän täältä: [linkki].

Haluan residenssin aikana keskittyä itse prosessiin ja ideointiin ja teen siksi pääsiassa luonnoksia, en valmiita töitä. Aloitan päivän yleensä luonnostelemalla veistospuistossa tai Birute-puistossa. Sen jälkeen tutkin jotain aihepiiriä, kuten liettualaisia myyttejä ja vanhoja symboleja. Illalla jatkan työskentelyä studiolla. Työskentelyni voi jakaa kolmeen teemaan: naiset, puut ja käärmeet.

Naiset

Luonnostelen lähinnä naisia kuvaavia veistoksia. Olen erityisen kiinnostunut liettualaisen kuvanveistäjän Dalia Matulaitėn (1942–2025) teoksista, joista olen kirjoittanut aiemmin (ks. Viikko 4). Minua kiehtovat erityisesti vahvat naishahmot. Arkeologit ovat havainneet, että mitä vanhempi sivilisaatio on, sitä enemmän arkeologisissa löydöksissä esiintyy naishahmoja ja naisellisia symboleja. Tämä on yksi syy siihen, miksi olen kiinnostunut kristinuskoa edeltävästä mytologiasta.

Puut

Olen kiertänyt Birute-puistoa lähes päivittäin kävellen tai juosten. Siellä kasvavat männyt ovat erityisiä. Ne kasvavat ympäristössä, jota tuuli, hiekka, suolainen ilma ja dyynit muokkaavat. Männyt voivat selviytyä ravinneköyhässä maastossa, jossa monet muut puut eivät menesty.

Niiden juuristo auttaa vakauttamaan dyynejä ja estämään eroosiota. Niinpä ne luovat puskurivyöhykkeen dyynien ja sisämaan välille.

Jotkin alueen puista ovat satoja vuosia vanhoja. Baltiassa on perinteisesti kunnioitettu metsiä ja puita. Pyhät metsät, lehdot ja puut esiintyvät tiuhaan historiallisissa lähteissä. Ajateltiin, että jokainen puu huokuu elämää ja energiaa ja siten se suojelee ihmisiä epäonnelta ja sairauksilta. Muinaisten uskomusten mukaan kuolleiden ihmisten sielut siirtyivät sukupuolen mukaan erilajisiin puihin.

Käärmeet

Käärme on vanha symboli. Käärmehahmot ovat peräisin noin seitsemäntuhannen vuoden takaa eaa. Baltian kansanuskon mukaan käärmettä – žaltys – pidettiin onnellisuuden, vaurauden ja kodin suojelun symbolina. Käärmeitä, jotka ajoittain pudottavat vanhan nahkansa ja uudistuvat, pidettiin mystisinä olentoina, jotka ovat täynnä dynaamista elinvoimaa. Liettuankielinen nimi "käärme" – gyvate – on samankaltainen sanojen "elämä" tai "elinkelpoisuus, elinvoima” kanssa. (lit. gyvybe, gyvata)

Käärmekuningatar Eglėn myytti voidaan tulkita eri tavoin, jos käärmettä pidetään pyhänä ja olennaisena elämänenergiana (ei vain "komeana kuninkaana"). Joidenkin tutkijoiden mukaan tarina edustaa siirtymistä matristisesta, jumalattaren ympärille keskittyvästä yhteiskunnasta patriarkaaliseen yhteiskuntaan. Muinaisen eurooppalaisen alkuperäissivilisaation keskipisteenä oli siis maan ("maaäidin") palvonta. Eglėn myytin uskotaan olevan viimeinen jäljellä oleva myytti tästä vanhasta eurooppalaisesta sivilisaatiosta.