VIIKKO 1: Mikä maa, mikä valuutta?

Ensimmäinen viikko Liettuassa alkoi perusjuttujen selvittämisellä: Missä ovat lähimmät ruokakaupat? Miten lähikaupunki Klaipedaan pääsee? Missä on lähin taidetarvikeliike? Mistä ostaa halvalla lisää lämpimiä vaatteita? Mistä saa keittiövälineitä? Miksi tamponit ovat niin kalliita ja vodka niin halpaa?

Saavuin Palangan rantakaupunkiin keskiviikkoyönä ensimmäinen päivä huhtikuuta. Lentoni Helsingistä oli jopa kymmenen minuuttia etuajassa — Olisin siis hyvin ehtinyt aiempaan bussiin pääkaupungista itärannikolle. Olin kuitenkin varannut bussiasemalle siirtymiseen pari tuntia aikaa kaiken varalta. Bussiasemalla huomasin, että bussini olikin peruttu. Syytä ei ilmoitettu. Täytyi siis vaihtaa Flixbussin kautta ostettu lippuni vielä myöhempään aikaan. Asemalla hengailuun jäi siis melkein viisi tuntia aikaa. Sinä aikana ehdin huomata, että aivan aseman lähellä olevista torimyymälöistä ei saanut ostettua kahvia, vain olutta. Aseman vessaan ei päässyt matkatavaroiden kanssa. Jostain soi koko ajan milleniaalibängereitä, mutta tanssimisen sijaan ihmiset istuivat penkkiriveillä, jotka toivat mieleen kirkon. Asemat ovat usein vähän kummallisia paikkoja.

Vihdoin bussini lähti liikkeelle ja onneksi olin käynyt erään ravintolan vessassa, sillä bussista ei sellaista löytynyt. Melkein viisituntiseen matkaan oli varattu yksi pysähdys. Bussi saapui ajallaan kello yksitoista niin sumuiseen Palangaan, että mietin miten ihmeessä bussikuski näki eteensä, mutta perille saavuttiin ongelmitta. Asemalla minua oli vastassa hotellinjohtaja Viktorija. Tosiaan asun siis hotellissa nämä kaksi residenssikuukautta. Hotelli ja Liettuan taiteilijaseura tekevät yhteistyötä ja hotelli vuokraa eteenpäin taiteilijoille huoneita muuten lähes tyhjästä talosta. Paikka alkaa täyttyä vasta toukokuun jälkeen kun liettualaiset vaeltavat maan itäosasta lomailemaan länsirannikolle.

Palanga onkin turisteja varten rakennettu kaupunki ravintoloineen, kahviloineen, hotelleineen ja kylpylöineen — tosin nyt ne ovat pääosin suljettuina tai auki vain tiettyinä juhlapyhinä. Itse satuin kaupunkiin juuri pääsiäiseksi ja sen vuoksi ihmisiä vaelteli normaalia enemmän viimaisella rantakaistaleella, sumuisessa puistossa ja heitä varten huvituksilla reunustetulla bulevardilla.

Ensimmäiset päivät kuluivat lähiympäristön hahmottamisella. Olin vaihtanut residenssiä lennosta Suomesta Liettuaan, eikä muutto- ja pakkausrumban keskellä ehtinyt selvittää, mihin sitä olikaan lähtemässä. Liettua on siis minulle entuudestaan tuntematon maa, vaikka muutama liettualainen tuttu minulla onkin. Liettua ei kuitenkaan tunnu suomalaiselle täysin vieraalta: kaupunkimaisemassa näkyy joitakin suomalaisia ketjuja, kuten Hesburger. Myös ruokakaupoista löytyy joitakin suomalaisia tuotteita, kuten Fazerin suklaata. Matkalla lähikaupunki Kleipedaan pistin merkille, kuinka sen esikaupunkialue vaikutti ihan omalta kotikaupungiltani Kouvolalta betonirakennuksineen.

Kävin ensimmäisen viikon aikana Klaipedassa kaksi kertaa. Matkaa kaupunkien välillä on vain 25 kilometriä ja bussilippu maksaa vain kolme euroa suuntaansa. Busseja menee parhaimmillaan puolen tunnin välein. Liput saa myös ostettua etukäteen netistä, muuten maksu hoituu käteisellä kuskille. Liettuassa maksupäätteet toimivat hyvin ja niitä on joka paikassa. Käteistä kannattaa kuitenkin myös kantaa mukana siltä varalta, että yhteys ei jostain syystä toimi. Näin kävi minulle ruokakaupassa. 

Etsin Klaipedassa taidetarvikeliikettä ja kirpputoreja. Nämä kaksi paikkaa ovat itselleni tärkeimmät uuteen residenssipaikkaan asettuessa. Ostan mieluummin käytettyjä vaatteita ja niin teen varsinkin silloin, kun viivyn jossakin maassa vain lyhyen aikaa, eikä ole varmuutta saanko kuljetettua ostokseni takaisin Suomeen. Palangassa on paljon kylmempi kuin osasin varautua, ja ostin lisää lämpimiä vaatteita. Paikallisten mukaan on ollut erityisen kylmä kevät.

Olin täyttänyt suurimman osan matkalaukustani taidetarvikkeilla. Olin edellisestä ulkomaan residenssistä oppinut sen, että taidevälineitä kannattaa kuljettaa mukana niin paljon kuin lentolippu sallii ja jaksaa kantaa. Työvälineiden ostaminen uutena voi helposti tulla kohtuuttoman kalliiksi ja myös niiden etsimisessä voi kestää turhan kauan. Useimpia öljyvärejä ja maalausnesteitä saa kuljettaa ruumassa. Kannattaa varmuuden vuoksi liittää matkatavaroihin turvallisuusseloste yhteystietoineen.

Ensimmäinen viikko kului lähinnä ihmetellessä, jääkaappia ja vaatekaappia täydentäessä ja rannikon upeaa merimaisemaa ihastellessa.