VIIKKO 5: Vappu Vilnassa

Vappu Vilnassa

Vietin pidennetyn vappuviikonlopun Liettuan pääkaupungissa Vilnassa. Vappu tai liettuaksi tarptautine darbo diena eli kansainvälinen työväenpäivä ei ole täällä samanlainen riehakas opiskelijajuhla kuin Suomessa. Se on virallinen vapaapäivä ja monille paikallisill kevään juhla, jota vietetään vanhassa kaupungissa tai puistossa, kuten Bernardine-puistossa. Siihen liittyy myös poliittisia tapahtumia, kuten ammattiliittojen marsseja ja pieniä mielenosoituksia. Itse en reissun aikana niitä nähnyt. En myöskään vappupiknikkejä, vaikka sää oli aurinkoinen ja kesäisen lämmin. Tapasin reissun aikana liettualaisen ystäväni ja hän kertoi, että monet vilnalaiset matkustavat pitkänä viikonloppuna rannikolle, kuten Palangaan, josta olin juuri tullut.

Neljän päivän ohjelmaan mahtui kaikenlaista, mutta tämän blogin kannalta tärkeimmät kohteet ovat luonnollisesti taidekohteita. Niistä kaksi; Kansallisgalleria (Nacionalinė dailės galerija) ja MO-museo (MO muziejus) olivat tärkeimmät näyttelyt. Kansallisgalleriassa on modernia ja nykytaidetta ja se keskittyy siis Liettuan 1900-2000-luvun taiteeseen. MO-museo on avattu vuonna 2018 ja se on yksityinen museo. Se keskittyy liettualaiseen moderniin ja nykytaiteeseen (1960-luvulta nykyaikaan). Toisin kuin Kansallisgalleriassa, siellä ei ole pysyvää perusnäyttelyä, vaan näyttelyt vaihtuvat. Vilnan taidekierros on mielestäni hyvä aloittaa Kansallisgalleriasta, josta saa kattavan läpileikkauksen liettualaiseen taiteeseen. MO-museo on sille hyvä jatko avaten näkymän nykyhetkeen.

Kansallisgalleria

Kansallisgalleriassa minua kiinnosti erityisesti 1900-luvun alkupuolen taide. Esimerkiksi liettualaisessa maisemamaalauksessa ei ollut kyse vain luonnon kuvaamisesta, vaan sillä oli vahva symbolinen merkitys kansallisen identiteetin kuvaajana. Esimerkiksi Petras Kalpokaksen maalauksessa Beginning of Spring (1907) kevät symboloi toivoa Venäjän vallasta vapautumisesta. Tämä ei ollut vain liettualainen ilmiö, vaan myös Puola, Latvia, Viro ja Suomi käyttivät taiteeessa luontoa vastarinnan symbolina Venäjän keisarikuntaa vastaan. (Kuva)

Pidin myös erityisesti Mikalojus Konstantinas Čiurlioniksen mystisistä maalauksista. Hän edustaa symbolismin taidesuuntausta ja häntä pidetään modernin liettualaisen kulttuurin pioneerina. Čiurlioniksen teoksiin kannattaa käydä tutustumassa Kaunaksen kaupungissa, jossa on hänen nimeään kantava taidemuseo: M. K. Čiurlionis National Museum of Art. (Kuva)

Katselin tarkemmalla silmällä myös maan länsirannikkoa kuvaavia maalauksia. Klaipedan alue liitettiin Liettuaan vuoden 1923 kapinan myötä. Sitä ennen se oli Saksan/Preussin aluetta. Alue tunnettiin myös nimellä "Liettua Minor” ja sinne lähetettiin taiteilijoita vahvistamaan alueen liettualaista identiteettiä. Sen ajan taiteilijoita kiehtoivat hiekkadyynit, kalastajakylät ja perinteiset purjeveneet (kurenai). (Kuva)

MO-museo

Museossa on parhaillaan Gen Z-sukupolven näyttely nimeltä “Gen Z—All at Once”. Siihen on kutsuttu mukaan 1993 ja 2001 välillä syntyneitä taiteilijoita yhdestätoista eri Itä- ja Keski-Euroopan maasta. Näyttely käsittelee sukupolvikokemusta, jossa monia ristiriitaisia asioita koetaan samanaikaisesti. Erot sellaisten asioiden välillä kuten online ja offline, yksityinen ja julkinen sekä työ ja vapaa-aika hälvenevät. Netti ei ole erillinen maailma, vaan digitaalinen ja fyysinen sulautuvat toisiinsa ("physical + digital = phygital"). Nykyhetki korostuu, sillä tulevaisuus nähdään epävarmana ja siksi pitkän aikavälin suunnittelu on vaikeaa. Pidin eniten seuraavista kolmesta taiteilijasta:

Ant Lakomsk

s. 2001, Puola, työskentelee Varsovassa

“Ant Lakomskin teoksissa pehmeät, nostalgiset hahmot kietoutuvat toisiinsa, ja kangas alkaa toimia kerroksellisena montaasina – visuaalisena mallinukkena, joka tuntuu yhtä aikaa todelliselta ja epätodelliselta, subjektiiviselta ja objektiiviselta. Hahmot näyttävät olevan vangittuina hiljaisen poissaolon hetkiin, kuin aaveet, jotka leijuvat hienovaraisessa irtaantumisessa kehostaan, tai ihmiset, jotka ajautuvat kaukaisiin maailmoihin ajatellessaan, lukiessaan tai unelmoidessaan.” (Kuva)

Olga Krykun

s. 1994, Ukraina, asuu Prahassa

“Vaikka Olga Krykunin maalaukset saattavat ensi silmäyksellä näyttää yksinkertaisilta tai jopa naiiveilta, tämä vaikutelma on harhaanjohtava. Iloisuuden taakse kätkeytyy hiljainen ahdistus: tunne jonkin määrittelemättömän odottamisesta, jonkin päättymisestä. Nukke, kellot, kukat, maljakot ja letitetyt hiussuortuvat vahvistavat tätä tunnetta ja viittaavat hienovaraisesti kaiken katoavaisuuteen – nukke muistuttaa lapsuuden ohikiitävyydestä, kukat viittaavat kauneuteen, joka kuihtuu.” (Kuva)

Weronika Wysocka

s. 1994, Puola, asuu Berliinissä ja Frankfurtissa

“Kehittäessään työskentelyään raudan parissa ja tarkastellessaan materiaalikysymyksiä taiteilija on kääntänyt huomionsa metallien kosmiseen alkuperään – alkuaineisiin, jotka syntyvät supernovaräjähdyksissä. Tässä tieteen, mielikuvituksen ja henkisyyden välisessä jännitteessä taiteilija löytää tilan veistoksellisille pohdinnoilleen.” (Kuva)