VIIKKO 2: Pihkassa Palangaan

Palangassa on ollut vuodenaikaan nähden erityisen kylmä. Onnistuin varmaan kylmettämään itseni kaikista varotoimenpiteistä ja lämpimistä vaatteista huolimatta. Ehdin juuri ennen sairastumista tavata Jurgan, Klaipedassa asuvan kuraattorin. Kävimme hänen kanssaan kahvilla. Hän esitteli minulle Jonas Šliūpakselle omistetun museon, jossa hän työskentelee. Jonas Šliūpas tunnetaan aktivismistaan Liettuan kansallisliikkeen puolesta ja hän toimi Palangan kaupunginjohtajana toisen maailmansodan aikana. Museossa on tällä hetkellä esillä liettualaisen pilakuvapiirtäjä L. Kaganaksen näyttely.

Palangan Birute puisto

Viikonlopun sairastelun jälkeen aloitin viikon kevyesti kävelyillä Biruten puistossa. Puisto sai alkunsa 1800-luvun lopulla kreivi Feliks Tyszkiewiczin (liettuaksi Tiškevičiaus) aloitteesta ja kuuluisan ranskalaisen maisema-arkkitehdin ja kasvitieteilijän E. F. Andrén suunnitelman pohjalta. Englantilaistyylinen maisemapuisto antaa kävijöille mahdollisuuden nauttia maisemien monimuotoisuudesta. Puistossa on kasvillisuuden lisäksi lampia, veistoksia ja kulttuurimonumentteja. Se on selvinnyt kahdesta maailmansodasta ja useista luonnonkatastrofeista. Puistoa on sittemmin laajennettu useita kertoja ja se kattaa nyt vähän yli 100 hehtaarin alueen, johon kuuluu 15 hehtaarin rantaviiva ja siitä puolestaan 5 hehtaaria on sinilippurantaa (eli sen kunnossapidosta huolehditaan ympäristöystävällisesti). Puiston vallitseva puulaji on mänty.

Biruten puisto liittyy työsuunnitelmaani Palangassa. Se on yksi tärkeimmistä paikoista, jossa kerään materiaalia seuraavaa näyttelyä varten. Puistossa hyvin lähellä residenssiä on eräs veistos joka kiinnostaa minua erityisesti: Eglė käärmeiden kuningatar. Myyttinen henkilö on yksi Liettuan kansanperinteen tärkeimmistä hahmoista. Legendan mukaan nainen avioituu käärmeen kanssa, ja muuttaa tämän luokse mereen. Palaan tähän myöhemmässä postauksessa.

Meripihkamuseo

Vierailin viikon aikana Palangan kuuluisassa meripihkamuseossa. Museo on yksi maailman suurimmista peripihkakokoelmista sisältäen yhteensä jopa 30 000 esinettä. Museo sijaitsee 1800-uvun lopulla rakennetussa ylellisessä asuinpalatsissa, jonka omistivat puolalaistaustaiset aateliset Feliks Tyszkiewiczin ja hänen vaimonsa Antonina Korzbok-Łąckan. Pari muutti Palangan pienestä kalastajakylästä moderniksi eurooppalaiseksi lomakohteeksi. He perustivat kylpylöitä, puistoja ja majoitusliikkeitä. Nykyisin museona toimivan Tiškevičiaun palatsin suunnitteli tunnettu saksalainen arkkitehti Franz Schwechten. 

Hyvin kuratoitu museo johdattaa kävijän 50 miljoonan vuoden takaa aina nykyaikaan asti. Meripihkametsät kasvoivat eoseenikaudella (55–40 miljoonaa vuotta sitten) muinaisella Fennoskandian mantereella. Meripihka muodostui sinä aikana kasvaneiden mäntyjen kaltaisten havupuiden (pinus succinifera) tuottaman hartsin kovettumisen seurauksena. Näiden muinaisten puiden korkeus saattoi olla jopa 50 metriä ja leveys 150cm. Tuolloin huomattavasti lämpimämpi ilmasto oli yksi tekijä, joka sai puut tuottamaan enemmän pihkaa.

Vaikka meripihkaesiintymiä on löytynyt ympäri maailmaa, suurimmat esiintymät sijaitsevat Sambian niemimaalla (osa nykyistä Kaliningradin aluetta, Venäjän erillisalue Liettuan ja Puolan vlissä). Ensimmäisiä meripihkaesineitä Euroopan alueella tunnetaan 13 000 eaa, kun niistä tuli päivittäisiä käyttöesineitä kivikaudella. Liettuan alueella meripihkaa alettiin louhia 1800-luvun puolivälissä ja toisen maailmansodan jälkeen Klaipedasta tuli maan tärkein meripihkan jalostuspaikka. Myös Palangassa on toiminut merkittävä meripihkatyöpaja. Meripihka koki renessanssin 90-luvulla, kun sen arvostus kotimaisena raaka-aineena taas alkoi kasvaa.

Toisella viikolla syvennyin tarkemmin Palangan tärkeisiin luonto- ja kulttuurikohteisiin ja sen historiaan. Kerroin Jurgalle, että vietän mieluummin enemmän aikaa yhdessä paikassa kuin vähän aikaa monessa eri paikassa. Näin jaksan keskittyä paremmin siihen, mikä juuri tässä paikassa on erityistä. Taiteellinen työskentely residenssissä sujuu myös paremmin kun arjessa on ainakin jonkin verran rutiineja.