VIIKKO 3: Jurginės-festivaali Palangassa

Jurginės-festivaali, tai “Jurgi, paimk raktus!” (Suom. “Jurgi, ota avaimet!” on perinteinen kevään, vehreyden, maanviljelijöiden ja hevosomistajien juhla Palangassa, joka on järjestetty jo kolmen vuosikymmenen ajan. Festivaali järjestetään vuosittain huhtikuun 23. päivän tienoilla viiden päivän ajan. Ohjelmaan kuuluu juhlallisia kulkueita hevosineen, kansanmusiikkiyhtyeiden esiintymisiä, Jurgisin markkinat, lasten tapahtumia, hevosnäytöksiä, luontoaiheisia sutartinės-lauluja, työpajoja ja yötanssit eli naktišokiai.

Tapahtumasta ei löydy selkeästi tietoa muilla kielillä, joten olen käännösohjelmien armoilla. Festivaali on hyvin paikallinen, vaikka kansanperinneseuroja saapuu Palangaan ympäri maata. En tiedä kuinka laajan yleisön tietoisuudessa se Liettuassa on. Näin jonkin verran median edustajia paikan päällä. Paikallinen opas olisi tullut tarpeeseen, mutta tällä kertaa ratkoin festivaalin mysteereitä itsekseni. Koodien murtamisessa luottotyökalunani oli erään käännösappin valokuvaustyökalu. Sen avulla selvisi niin laulujen sanat kuin torimarkkinoiden herkkujen sisällöt.

Festivaalin päätapahtumana lauantaina oli kulkue (eitynės). Kulkue lähti Palangan Pyhän Neitsyt Marian taivaaseenottamisen kirkon luota pitkin Vytauto-katua ja päättyi Birutėn puistoon. Itse kulkue ei ole marssiesitys, vaan ennemmin “soiva ja laulava” kokemus, jossa yleisö voi osallistua mukaan. Kulkueen päätyttyä puistossa ohjelma jatkui kansanmusiikilla ja perinteisillä rituaaleilla, joissa etsitään symbolisia avaimia ja herätellään luontoa lauluin ja piiritanssein. 

Festivaalin nimi “Jurgi, paimk raktus!” viittaa muinaiseen uskomukseen, jonka mukaan Pyhä Yrjö (Liettuassa Jurgis) vastaa luonnon herättämisestä talviunesta. Kansanperinteen mukaan maa on talven ajan lukittuna. Avaimilla “avataan maa”, jotta ruoho kasvaa ja kukat kukkivat ja “vapautetaan” aamukaste, joka parantaa maaperää ja antaa elinvoimaa karjalle. Avaimet näkyvät kaikessa festivaalin visuaalisessa ilmeessä. 

Mielenkiintoisin osuus itselleni tapahtui Biruten kukkulalla. Ennen ylös kiipeämistä kädet pestiin ja kuivattiin rituaalimaisesti. Kaksi naista kaatoi kullekin tilkan vettä kannusta. En ymmärtänyt miksi näin tehtiin, mutta peseytymiseen liitetään yleensä kaikenlaista symboliikkaa, joten ei se niin kummallistakaan ollut. Kukkulan päällä laulettiin, pidettiin puheita ja rituaaleihin liittyi nuotiotuli. Biruten kukkulalla on vuosituhansia pitkä historia pyhänä paikkana.

Erikoisinta oli sunnuntain munakaspiknik kansanlauluesityksineen ja tansseineen. Kukin tuo siis omat kananmunansa ja ne paistetaan pannuilla avotulessa. Paikan päältä saa munakkaisiin täytteitä, kuten yrttejä ja paprikaa. Festivaaliin liittyi runsaasti erilaista ohjelmaa ympäri kaupunkia usean päivän ajan. Oli haastavaa ohjelmankin avulla selvittää mitä tarkaalleen tapahtui ja missä. Lisäksi ymmärtääkseni sateen takia peruuntui osa ohjelmasta, johon liittyi tuliesityksiä.

Kirjoitin festivaalista, sillä tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten toimia kansainvälisessä (työ)ympäristössä. Yritin parhaani mukaan selvittää kulttuuritapahtumien taustoja ja olla niissä mukana, vaikka olen täysin kielitaidoton (muutamaa “hyvää päivää” ja “kiitos” lukuun ottamatta). Liettua on kiehtova maa erityisesti jos on kiinnostunut historiasta, kansanperinteistä ja mytologiasta. Liettuan kieli — yksi maailman vanhakantaisimmista indoeurooppalaisista kielistä — on kuitenkin paras avain niiden avaamiseksi. Käännösten avulla pääsee kuitenkin alkuun ja ymmärtää ainakin osan tämän mielenkiintoisen paikallisfestivaalin sisällöstä.